In collaboration with:

Sunday, 30 June 2013

#150 - "Those who don't believe in magic will never find it."

 En tiedä kuinka moni teistä vielä muistaa tekstini, jossa toin ilmi 
pelkoni läheiseni menettämisestä, ja sen miten se tulisi luonnollisesti vaikuttamaan  pitkällä aikatähtäimellä myös postauksiini ja mahdollisiin hiljaiseloihini huolimatta siitä faktasta, että blogini asiat pyörivät mielessäni repeatillä. Voimavarani ovat kuitenkin lähinnä uponneet siihen pelkooni, joka on raastanut jo pitkään sisintäni eikä hektisyys ole ainakaan auttanut asiassa. 

Tällä viikolla rukouksiimme vastattiin, ja kiduttava taival päättyi; 
ensimmäistä kertaa neljään vuoteen hänestä ei löydetty mitään tuohon kavalaan sairauteen viittaavaakaan -hän on täysin terve mikä on lääketieteenkin kannalta käsittämätöntä. 
Käsittämätöntä siksi, että tilanne pysyi vuosia tasaisena kunnes viime syksystä tähän viikkoon saakka olemme eläneet usvassa tilanteen pahentuessa pahentumistaan. 
Usvassa, jossa hänen alati pahenevien kipujen, sairauden pahenemisen katselemisesta vierästä ja kuoleman vahvasta läsnäolosta on tullut arkipäivää.
Ja yhtäkkiä -out of nowhere- ne kivut ovatkin poissa, ja hän on t-e-r-v-e.
Sanoja on vaikea löytää sillä niin pitkään tätä on hartaasti rukoiltu, ja 
vaikka pelko kolkutteleekin meillä kaikillä tälläisen jälkeen takaraivossakin pitkään ja puolen vuoden kuluttua otetaan kontrollikokeet, 
niin juuri nyt saamme ensimmäistä kertaa neljään vuoteen hengittää. Vihdoinkin.
Ja samalla huokaista pelkomme ja onnemme kohti Korkeuksia.


Elämä on ihan mielettömän ihmeellistä, ja mä pyytäisinkin, että juuri sinä, joka luet tätä postausta  niin olit sitten uskossa tai et, niin voisit rukoilla tai tehdä toiveen sillä omalla tavallasi tämän sulle tuntemattoman ihmisen puolesta  -sekä niiden muiden tuntemattomien tai tuttujen koska toiveet eivät ikinä ole turhia.
 Okei, ehkä teistä jotkut saattavat kokea edellämainitun sangen outonakin pyyntönä,
mutta kun ottaa huomioon mitä täällä päässä on koettu viime vuodet, niin tämä taitaa olla enemmän kuin luonnollinen reaktio.
Se, että on harras toive siitä, että tämä kallisarvoinen ihminen pysyisi elävien kirjoissa vanhainkotiin saakka saaden olla ystävänä, puolisona ja ennen kaikkea äitinä sille vielä kovin pienelle ihmeelleen -halu esittää tämä harras toiveeni mahdollisimman monelle.
Syy {siis sen ohella, että muotiholistineiden jurinoideni ohella blogini linjaukseen kuuluu kertoa myös elämästä, josta parhaillaan avaudun} miksi mä haluan tuoda tämän asian julki täälläkin on se, että tämä ihmeellinen uutinen herätteli taas siihen todellisuuteen, jossa rukoukset ja toiveet kannattalee elämää
käyden toteen omalla tavallaan ja ajallaan.
Myös silloin, kun jo valmistautuu pahimpaan {esimerkkinä valmistautumisesta pahimpaan vaikkapa se, että itselleni suurin syy siihen, miksi päädyin kotihoidontuelle loppuvuodeksi oli, että saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa tämän ystäväni kanssa sen ohella, että saisin laatuaikailla mahdollisimman paljon poikamme kanssa ja suunnata energiani niihin unelmiini, joita kohti olen kulkemassa -koska kuten niin omani kuin ystävänikin tarina opettaa: elämä on tässä ja nyt -myöhemmästä ei ole takuita}
ja on unohtanut epätoivossaan sen faktan, että elämällä on toivoa niin kauan kuin se kallisarvoinen sydän lyö. Elämällä, jolla on aina tarkoituksensa.



Tämän aiheen tiimoilta voisinkin liidättää teidät viimein ja vihdoin niihin  tämän vuoden sloganeihini, jotka muiden postaussuunnitelmieni ohella ovat edellämainitusta syystä odotuttanut vuoroaan. Nyt jos koskaan musta tuntuu siltä, että sitä pystyy ihan mihin vain koska ensimmäistä kertaa ikinä mä pystyn hengittämään täydellä sydämelläni. Millä luonnollisesti on vaikutusta tähän yhteen hartaista unelmistani eli bloggaamiseenkin, joka taitaakin lähteä ihan uuteen nosteeseen!

Enivei, pysykäähän kuulolla
-älkääkä unohtako mikä elämässä on tärkeintä!

 

BLOGLOVIN' | FACEBOOK | PINTEREST | TWITTER

 [Photo credit: Pinterest]

Wednesday, 19 June 2013

#149 - Mainonnalle rehelliset pelisäännöt

[From: Pinterest]
Kuten moni teistä täällä Blogosfäärissä matkustanut onkin saattanut huomata;
tekeillä on ohjeistus koskien blogimainontaa, jonka luonnosta ovat olleet väsäämässä Asiakkuusmarkkinointiliitto, Aller, A-Lehdet/Lily, Bonnier Publications, Sanoma Magazines ja Indiedays {lisäksi Kuluttajavirasto on ollut mukana alkuvaiheen valmistelutyössä}.
Sinänsä merkillistä ettei siihen ole pyydetty mukaan ainoatakaan bloggaajaa tai kartoitettu lukijakuntien mielipiteitä
-meitähän tuo ohjeistus tulee koskettamaan.

Omasta mielestäni tuo luonnos on osittain kaukana siitä ideaalista tavasta toimia;
 me bloggaritkin kun olemme eräänlaisia toimittajia, joita koskettavat ilmaisu- ja sananvapaus.
Älkää käsittäkö väärin; ehdottomasti koen, että tämän tyyppinen säädös olisi hyvä juttu, sillä blogit voisivat näyttää esimerkkiä ja hoitaa asiat fiksummin kuin mitä esimerkiksi lehdet ovat hoitaneet -niiden sisältö kun on useimmiten varsin kyseenalaista villin lännen toimintaa ilman sen kummempia säädöksiä ja, joita pitäisi lukea markkinointilasit päässä {suosittelen lukemaan esimerkiksi Sanna Ukkolan puheenvuoron aiheesta}.
Tosin piilomainontaa ei ole ainakaan niissä blogeissa, mitä itse luen aktiivisesti niin näkynyt -sen sijaan jokaisessa lehdessä, jota luen on piilomainontaa rankallakin kädellä.
Ehkä juuri siksi ihmettelenkin suureen ääneen, että miksi juuri meitä bloggaajia varten ollaan tälläinen tekemässä?  Olemmeko me{=uudet toimijat mediamarkkinoilla} todella niin suuri riski mediataloille astuessamme samoille apajille {esimerkikkinä vaikkapa Yritys A, joka suunnittelee mainostavansa tuotteitaan, ja maksaakin mainostilasta suositulle bloggaajalle eikä enää perinteiselle mediatalolle}, että ainoastaan meidän toimintaa tulisi rajoittaa, mutta lehdet saavat jatkaa piilomainonnan epärehellisellä tiellä?
Vai miksi tälläinen säädös ei voisi koskettaa yleisellä tasolla muitakin mainonnan parissa työskenteleviä {esimerkiksi lehdet kertoa rehellisesti vaikkapa tuotevertailu-"testissään" niiden olevan maksettuja mainoksia jne.}?
Aivan kuten Noora Shingler täydellisen osuvasti sen totesikin;
"Miksi läpikänykyyttä vaaditaan niiltä, jotka tekevät usein työnsä ilmaiseksi ja ammatikseen piilomainostavat saavat jatkaa niin kuin tähänkin asti?"
Itse koen niin lukijoiden kuin itsenikin eduksi edustaa läpinäkyvää -rehtiä- blogimainontaa sillä se on asia, joka taas omissa silmissäni nostaa enemmän blogin tasoa.
 Ja ei, rehtiin blogimainontaan ei kuulu julkaista esimerkiksi bloggaajan henkilökohtaisia talousasioita {blogipalkkiot jne.} tai salassapidollisia sopimuksia
-eihän sitä edellytetä keneltäkään muultakaan.

Mielestäni tärkeintä ideaalisessa ohjeistuksessa olisikin asioiden selkeys ja läpinäkyvyys -sekä tietenkin se, että se tulisi koskettamaan muitakin medioita; 
se ettei lukijoille jää epäselväksi yhtään mikään -ja mielestäni tähän riittäisi esimerkiksi selkeä {ilman kierreilmauksia siis} maininta alussa tai lopussa kera vaikkapa tunnisteen, jonka avulla lukija voisi sitten penkoa muitakin yhteistöitä niin halutessaan.
On siis mielestäni turhaa tehdä kilometrin pituiset merkinnät alkuun, keskivaiheille, loppuun, blogin esittelyn yhteytteen ja määritellä prikulleen ne ainoat ja oikeat sanalliset ilmaisut -jokaisella bloggaajalla kun on omantakeinen tyyli tuoda asiat ilmi ja lukijakuntakin on fiksua, ja varmasti osaa päätellä jo yhden lauseen perusteella millainen postaus on kyseessä
{ja edelleenkin painotan, että tästäkin huolimatta niiden ilmaisujen kuuluu olla selkeitä -sellaisia, jotka eivät jätä kysymyksiä leijailemaan ilmaan niillekään, jotka sattumalta törmäävät blogiin ensimmäistä kertaa eli eivät ole tietoisia vaikkapa bloggaajan ironisista ilmauksista ym.}.
Lisäksi nuo kilometrin pituiset ja tarkkaan määritellyt sanamuodot ovat mielestäni herkässä asemassa pilaamaan sen itse blogimainonnankin blogin sisällön ohella 
-vai kuinka moni jaksaisi lukea uusimpia blogipostauksia, joista kaikki alkaisivat prikuillleen samoilla sanoilla? Tai edelleen innostumaan niistä yhteistyö-postauksista? Ryhtymättä vastavirtaan koko blogimainontaa vastaan? Ja jälleen kerran osuva lainaus Nooralta;
"Luonnosta valmistellaan blogien sisältöjä kuluttamatta/ymmärtämättä. Tältä ainakin tuntuu. Bloggaajia voi verrata vaikkapa muusikoihin. Bloggaajan blogaus on hänen biisinsä, johon hän itse muotoilee sanat. Sisältö voi olla asiaa, huumoria, hömppää, avautumista, draamaa — ihan niin kuin biisien teematkin. Mutta tarvitseeko kaikkien rakkaudesta kertovien kappaleiden alkaa samoilla sanoilla?
Tai kuka käskisi muusikon aloittaa biisiensä sanat luettelemalla vaatekaupat, joista hän saa esiintymiskuteensa kiertueen ajan ilmaiseksi? Totta kai sisältöyhteistyöstä on kerrottava, mutta ei sitä minusta tarvitse tehdä otsikossa tai ekalla rivillä, niin kuin sääntöluonnoksessa nyt ehdotetaan."
Mielestäni tuollainen pilaa entisestään blogimainnon asemaa, mikä ei liene ohjeistuksen tarkoituksena {ellei tarkoituksena ole sitten todellakin tehdä vastahyökkäys sille "väärille" apaijille menemiselle eli tehdä varta vasten blogimainnosta äärimmäisen vmäistä ;-)}.
Lisäksi mitä tulee bloggaajan muiden virtuaalisten henkkareiden  {Facebook, Twitter, Pinterest, Instragram jne.} "kajoamiseen" -olivat ne sitten kytköksissä blogiin tai eivät- niin en voisi enempää eri mieltä ollakaan!
Muutoinkin ajatukseni osuivat melko yksiin muun muassa seuraavien bloggaajakollegoiden kanssa;  Kemikaalicocktail, Outi Les Pyy {tämän suosittelen lukemaan ihan noin muutoinkin vaikkapa infopiikkinä}, Pupulandia, ja White Trash Disease.
Ja lisää kannanottoja aiheesta tarjoavat ainakin he:
All I ever wanted is here
Angata
Ennin kengissä
Ite puin
Kalastajan vaimo
 Liemessä
 Muuttolintuja syksyllä
 Pink Bubble
 Tuhannet mun kasvot
WTD {osa 2}

Mikä on sinun kannanottosi? Perusteluineen?
Tänään {19.6} on vielä mahdollisuus vaikuttaa, joten paukauta äänesi kuuluviin seuraavaan osoitteeseen: pia@asml.fi


Ja kun kerta asiaan päästiin, niin voisin samalla avautua siitä
omasta näkökulmastani ylipäätänsä blogimainontaa kohtaan ;-)

Kuten tuossa mainitsinkin, niin koen  niin lukijoiden kuin itsenikin eduksi edustaa läpinäkyvää -rehtiä- blogimainontaa sillä se on asia, joka taas omissa silmissäni nostaa enemmän blogin tasoa.
Aivan kuten omasta mielestäni blogin tasoa nostaa ammattimaisemmaksi myös omalla tavallaan yhteistyökuviotkin
{ja pikainen välispiikki väärinymmärryksiä karttaakseni; blogimarkkinointi ei sovellu kaikille eikä sen kuuluukaan, mutta tällä puheenvuorollani haluan tuoda julki sen, että blogimarkkinointi on saanut liikaa kuraa osakseen -se kun voitaisiin nähdä vain ja ainoastaan mahdollisuutena, joka
 tuottaa lisäarvoa eikä toimi automaattisesti arvon alentajana tai 
pirullisen kaupallisuuden perikuvana}.
Voi olla, että itse tulevana markkinoinnin monitoimiottelijana olen hivenen puolueellinen asiassa, mutta en näe asiassa mitään väärää mikäli itse blogimarkkinointi on hoidettu rehdillä meiningillä. Sillä olen aidosti sitä mieltä, että oikein toteutettuna se saa myös bloginkin kukoistamaan; antamalla lisäarvoa niin lukijoille, blogin kirjoittajalle kuin blogille itselleenkin -unohtamatta tietenkään sitä lisäarvoa, mitä se tuottaa mainostettavalle firmalle ja heidän sidosryhmilleen. 
Ja juurikin se, että tuollainen kiertokulku on nykypäivänä edes mahdollista,
niin on vähintäänkin hienoa.

Muun muassa näistä syistä en ymmärrä asiasta noussutta haloota {tai ylipäätänsä sisällissotaa blogimainontaa vastaan}
On tietysti ollut valitettavaa huomata, miten jotkut blogit ovat laskeneet entistä tasoaan huomattavasti alemmaksi esimerkiksi niillä liian usein ilmestyvillä nellykollaaseillaan {huom: Nellyssä ei ole mitään vikaa eikä tuotekoollaisessa mikäki niihin on selkeästi panostettu ja niitäkin Blogosfäärissä onneksi näkee usein}, joita pulpahtelee nykyisin melkein joka tuutista
{tämänkaltainen blogimainonta kun on saanut jopa minutkin -jolla on äärimmäisen korkea kyky suodattaa mainontaa ihan jo tulevan ammattinikin vuoksi- hyppäämän suosiolla ne postaukset ylitse, vaikka esimerkiksi mielelläni auttaisin bloggaajakollegoitani saamaan vainvanpalkkaa kovasta työstään koska Nellyllä on paljon sellaista, mitä vaatekaappiini toivoisin mutta yksinkertaisesti olen useiden muiden tavoin täynnä koko Nellyä juurikin tuon vääränlaisen mainonnan vuoksi minkä seuraamana siellä tulee enää aniharvoin pistäydyttyä},
 mutta toisaalta taas esimerkiksi useimmista tunnetuimmista blogeistakin sen näkee; blogimainonnankin kykenee tekemään ainoastaan positiivisella tavalla. Ja tuolla positiivisella tarkoitan esimerkiksi sellaista meininkiä, mistä lukijatkin voivat aidosti inspiroitua ja mahdollisesti löytää jotain, mikä palvelisi heitä mahdollisesti myös kuluttajinakin.

Olen itse vasta vasta-alkaja blogimainonnassa, ja juuri aloittanut joitakin yhteistyö-kuvioita, joiden  tiimoilta olettekin saattaneet huomata uuden välilehden -"Ads"- lisää, josta löytyy tarkempaa infoa blogimainonnasta Fashion Poetryn osalta.
Yhteistyökumppanini {olevat ja tulevat} valitsen itse kohderyhmääni eli teitä kunnioittaen -enkä mainosta mitään minkä takana en pysty seisomaan sataprosenttisesti.
Tarkoituksenani on inspiroida teitä laajemmin sekä tuottaa lisäarvoa blogilleni ja näillä keinoilla tarjota enemmän kuin {muotiholistautunutta} tajunnanvirtaani erinäisten kuvien kera  postauksissa
-ei rahastaa rahanahneus kiiluen silmissäni. 

Millaisia tunteita blogimainonta sinussa herättää? Vai herättääkö mitään?
Kommenttiboksissa on tilaa, joten olisi mielenkiintoista kuulla teidänkin näkökantaanne
tähän polttavaan aiheeseen!


BLOGLOVIN' | FACEBOOK | PINTEREST | TWITTER

Wednesday, 12 June 2013

#148 - Beauty Bubbles


Greetings from the promised land of deadlines and sickness!

Well, it wasn't my intention to take a holiday from blogging but apparently flying from one deadline to anorher one {and another one, and...} and being really sick at the same time has taken its toll on me. At the moment {and let's hope that this good feeling will last this time because I'm just so sick of being sick all the time...} I'm feeling alive and just started my long-awaited vacation.

And what would be better way to celebrate this "breaking radio silence"-moment than getting dreamy and inspired by
Sonya Khegay  with words to live by -not forgetting the whole ''Music on, World off'' ideology. Enjoy darlings!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Terveisiä täältä deadlinejen ja sairasteluiden luvatusta valtakunnasta!

Ihan näin pitkää taukoa ei ollut tarkoituksenani pitää, mutta näemmä tämä deadlinea deadlinen perään-meininki {joiden lisukkeeksi täällä ollaan jälleen elelty sairastupaillen} on vaatinut veronsa.
Nyt alkaa fiilikset olemaan jo reilusti elämän puolella, ja sitä nautintoa täydentää juuri korkattu l-o-m-a
Kauan odotettu sellainen, joka omalta osaltani jatkuu tämän vuoden
loppuun saakka eräänlaisen hoitovapaan muodossa

{käytännössä siis moon kotiäitinä loppuvuoden, sillä juuri nyt meidän perheestä tämä tuntuu parhaimmalta ratkaisulta, mutta siinä samassa paiskin hommia edetäkseni korkeakouluopinnoissani sekä yritän pistää nämä freelancerin hommat kunnolla pyörimään, -eli varsinaisesta lomaputkesta täydellinen vastakohta siis-
josta myöhemmin luvassa lisää!}.


Tätä radiohiljaisuuden rikkomista päätin tahdittaa näillä  Sonya Khegayn  kuvankauneilla kuvilla kera totuudenmukaisten lauseiden, jotka vievät meidät aivobreikille unelmoivaan paratiisiin. Music on, World off-ideologiaa tietenkään unohtamatta eli eiköhän ruveta tunnelmoimahan 
unelmoivan kauniisti näillä eväillä!


Life is an opportunity, benefit from it.

Life is beauty, admire it.

Life is a dream, realize it.

Life is a challenge, meet it.

Life is a duty, complete it.

Life is a game, play it.

Life is a promise, fulfill it.

Life is sorrow, overcome it.

Life is a song, sing it.

Life is a struggle, accept it.

Life is a tragedy, confront it.

Life is an adventure, dare it.

Life is luck, make it.

Life is too precious, do not destroy it.

Life is life, fight for it.
 

Mother Teresa 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...