In collaboration with:

Monday, 31 December 2012

#123 - Be Happy!


I can't believe it's THE time of the year when we’re on the downhill slide to the end of 2012.
This year has been full of life-changing things. I've got amazing opportunities -that could never even cross my mind {except on my dreams}- by blogging and, somehow, I have this amazing, strong, feel that my dreams are finally getting real. It's feels like they finally makes sense.
And because of that, I have the courage to dream even bigger and -most importantly- BELIEVE that those dreams actually CAN come true with a hard work, determination and faith. You know the feeling when you just have the feeling that everything's going to fall into place? Well, I feel exactly like that. I don't exactly know when, but the more important is that I know they will.

But this year has also been the year when I've feel the deepest pain I have ever felt.
And I didn't thought it could even be possible because my life hasn't been the easiest one. But, still, I believe that everything happens for a reason. After all, this year is been wonderful. For example, without that pain I wouldn't be able to grow to a complete person. And that's the reason why -even though the new year is all about the new beginnings- I don't even want to start
as clean as a whistle beginning. I believe that it's the deepest pain which empowers us to grow into our highest selves. That's the reason why I don't want to forget that pain. It has helped me and I truly believe that it's only this pain that will make me stronger and finally complete. Isn't it ironic?

At the same time -as I let the pain make me complete- I believe, that  nothing takes the past away like the future. So,
it’s the best time of year to channeling our old beliefs, say goodbye to things that we no longer need, clear out things that don’t work anymore and make way for the new. It’s time to let go of some old ways of thinking and beliefs that no longer serves us.
It's time to let our dreams fly high and give up the shit that weighs us down.

I don't know what year 2013 will bring to us, but I'm sure it's going to be even more amazing than this year. The reason why I'm so sure about it, is because I've learned so much. Once again. I've got to know myself better and I've learned what I need from life, so I know where direction to turn in the year of 2013. I've learned to trust and believe in myself.
I've learned to live in a moment and found the courage to let myself dream of future. Without a fear. And one day at a time, I'll learn how to give up the shit that weighs me down. And then, I'll be free to fly together with my dreams. More higher that I could even imagine. And that's going to be my way to ensure, that 2013 is going to be a wonder-filled year.

How has your year been? What are your hopes and dreams for 2013?
What are YOU going to do to ensure that 2013 is going to be a wonder-filled year?
: --- )

I want to thank you all for being here and I hope that 2013 will get us even closer each other. I'm wishing you a blessed, wonder-filled New Year: 12 months  filled with fond  memories, 52 weeks of  child-like happiness, 365 days filled with  dreams come true, 8760 hours of  opportunities, 525600 minutes of  magical moments  and 31536000 seconds of  gratefulness.



On vaikiaa uskoa, että vuoden 2012 viimeiset hetket ovat käsissämme.
Tämä vuosi on ollut elämänmullistava monessakin eri merkityksessään. Olen saanut kokea uskomattomia mahdollisuuksia, jollaisista en edes uskaltanut unelmoidakaan. Suurimman osan niistä on mahdollistanut tämä Blogosfääri. Syksystä lähtien olen kantanut varmuuden antavaa tunnetta sisälläni. Tunnetta siitä, että unelmani ovat viimeinkin käymässä toteen. Tunnetta siitä, että unelmani käyvät järkeenkin.
Ja juurikin siksi, olen uskaltanut unelmoida jopa entistäkin isommin. Ja ennen kaikkea olen uskaltanut luottaa unelmiini ja niiden toteutumiseen kovalla työllä, päättäväisyydellä ja uskolla. Tiedätkö sen tunteen, kun tunnet varmuuden siitä, että kaikki lopulta loksahtaakin paikoilleen? No, mulla on juurikin sellainen fiilis. En tiedä tarkkaa hetkeä milloin -ehkä vuoden päästä, ehkä 20 vuoden. Mutta tärkeämpää onkin se itse matka kohti sitä unelmaa.

Tämä vuosi on tuonut mukanaan myös niitä ziljooniksi palasiksi repiviä asioita.
Olen ollut enemmän rikki kuin mitä koskaan, vaikka en uskonutt sen olevan mahdollista tällä elämänkokemuksellani -oma elämäni kun ei ole ollut siitä helpoimmasta päästä eli helvetillisten asioiden läpi on tullut talsittua. Hukuttuakin. Silti samaan aikaan uskon kaikella olevan tarkoituksensa. Sekä siihen, että tämä vuosi on ollut ihmeellinen.
Ennen kaikkea juurikin sen kivun vuoksi, sillä uskon vahvasti siihen, että ne kaikista helvetillisimmät kiputilat -ne, joissa ei happikaan enää kulje- mahdollistavat meidät löytämään ja tavoittelemaan sitä ominta itseämme. Ilman tätä palasiksi repivää kipua en pystyisi koskaan kasvamaan eheäksi. Ja se on jotain, minkä aion muistaa vuonna kolmetoistakin -vaikka uusi vuosi yleensä uutta alkua tarkoittaakin. Sangen ironista, eikös?

Samaan aikaan -kun annan sen syvimmän kivun tehdä itsestäni eheän- uskon siihen, ettei mikään vie menneisyyden haamuja paremmin mukanaan kuin tulevaisuus. Joten juuri nyt on se paras aika vuodesta haastaa vanhat ajattelutavat, sanoa jäähyväiset asioille, joille ei ole enää tarvetta tehden tilaa uusille asioille. Uudelle mielelle. On aika antaa unelmiemme kannattaa meitä sekä päästää irti asioista, jotka estävät unelmilla ratsastamistamme.

En tarkalleen tiedä, mitä vuosi 2013 tuo mukanaan, mutta yhdestä asiasta olen enemmäm kuin varma. Siitä, että vuodesta 2013 tulee jopa tätäkin vuotta upeampi. Syitä varmuuteeni on lukuisia. Ennen kaikkea se määrä, mitä olen taas vuoden aikana saanut kasvaa ja viisastua. Olen antanut itselleni mahdollisuuden tutustua itseeni paremmin sekä oppinut, mitä elämällä vielä voisi olla annettavanaan eli suunnistaminen uudella vuodella tulee olemaan selkeämpää. Olen oppinut luottamaan ja uskomaan itseeni ja kykyihini.
Olen oppinut elämään hetkessä sekä löytänyt rohkeuden antaa itseni unelmoida tulevaisuudesta. Ilman pelkoa. Ja päivä kerrallaan, tulen oppimaan kyvyn päästää irti niistä negatiivisuuksista, jotka kerta toisensa jälkeen ovat lyöneet minut maahan. Tämän opittuani saan mahdollisuuden lentää unelmieni kanssa. Jopa korkeammalle kuin ikinä voisin uskoakaan. Ja se tulee olemaan se minun tapani varmistaa, että vuosi 2013 tulee olemaan unelma.

Millaisissa tunnetiloissa siellä ruudun toisessa päässä ollaan matkattu kulunut vuosi? Entä mitkä ovat niitä omia toiveitasi vuodelle 2013? Mitä SINÄ aiot tehdä varmistaaksesi vuoden 2013 olevan juurikin niin upea, kuin mistä unelmoit? : --- )

Tahdon kiittää teitä kaikkia kuluneen vuoden läsnäolostanne ja toivonkin, että vuosi 2013 tulisi lähentemään meitä yhä enemmän. Nyt on aika toivotella teille upeuksille ja komeuksille taianomaista ja siunattua uutta vuotta:
12 kuukautta rakastavia muistoja, 52 viikkoa lapsenkaltaista onnellisuutta, 365 päivää toteutuneita unelmia, 8760 tuntia mahrollisuuksia, 525600 minuuttia tähtihetkiä ja 31536000 sekuntia kiitollisuutta.


Sunday, 30 December 2012

#122 - Holiday feelings

It's time to bombar you with our holiday pictures that's includes a little bit our home decor too. Maybe not something that you could see on decoration magazines, but our home feels like us and -in my opinion- that's the key to a perfect home decor.
Our holiday picture balance is quite scanty because I spend the holiday moments with our loved ones -not so much behind the camera.
And those moments are something, that I'll always carry in my heart.

Let me hear how your holidays were : --- )

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vuorossa olisi kuvapläjäystä meikäläisten jouluiluista sekä hitusen paljastuksia kotimme sisustuksestakin. Ei ehkä sisustuslehti-potentiaalia, mutta juurikin sellainen koti, joka tuntuu omilta itseltämme -vaikka rempattavaa ja sisustettavaa vielä riittääkin ; --- ) Juhlapyhien kuvasaldo on puutoksellinen, sillä rakkaiden seurassa tuli enemmän vain eleltyä hetkissä kuin mitä tartuttua kamerahan. Ja ne ovatkin niitä hetkiä, joita tulen aina vaalimaan sydämessäni.

Millaisissa tunnelmissa jouluilut sujuivat siellä
ruudun toisella puolella? : --- )


Paljastuksia olkkaristamme...
Paketoimismaratooni tonttupajassa...


Hitusen jouluhenkeä kylppärissämmekin...
Joulukuusemme kera saatujen korttien...

Pikkuisen huonetta...



Valaistukset käytännössä...
Joulukuusi lapsuuden kodissani...
...jossa selkeästi riitti ihmeteltävää.
Jouluaattona...
Kokoonnuimme kaikki katsomaan Lumiukkoa, tonttulakit luonnollisesti päässämme...
...mukaanlukien pari karvaistakin ystävää.
Sitten olikin aika purkaa lahjat paketeistaan...
...unohtamatta tietenkään tutustua niihin itse lahjoihin paremmin. {Mainittakoon, että kyseisestä junasta loppui überahkerassa käytössä patterit alle vuorokaudessa.}
Lumen kanssa tuli pidettyä hauskaa -monenmonituiset kerrat...

[Photo Credit: Copyright © 2011-2012 FASHION POETRY | ELIZABETH RINNE, All Rights Reserved.]

Monday, 24 December 2012

#121 - Feliz Navidad

I'm definitely, 110%, a Christmas person. I would love to decorate the
whole house two months earlier {and extract those X-mas decorations two-three months after},little by little {year-round} buy X-mas gifts, listen the X-mas songs 24/7 all week before Eve,...But every year it feels like the Christmas comes ever earlier and earlier. And this year was no exception.
So, once again, I buyed the last-minute gifts {like always} and stayed up all night
{all thought, there was improvement; this year I went to sleep at 6am and slept even 3 hours. Usually, comparing to the last years, I don't have time even to sleep}
wondering our Christmas decorations, making some X-mas cleaning, wrapping gifts and listening Michael Bublé's Christmas albumHow about you, what kind of Christmas person are you?  : --- )

Soon I'll be off to my in-laws {my spouse and our son had been there since Friday evening} and then we'll continue our journey to my childhood home, where we will spend our Christmas.
What are your holiday plans? : --- )

But now, by this post, I'm singing out of blogging for the holidays but I'll see you guys still this year, stay tuned! : --- ) I hope that you'll do the same thing too because it's the most magical time of the year, let's make the best out of it! : --- )

I hope you all have a wonderful Christmas; surrounded by your loved ones, eating until your stomach hurts
{it's very possible during the Christmas ( --- ;}, having all your non-material Christmas wishes come true and, the most off all, finding the true joy of Christmas in your hearts! : --- )

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Mä olen viimeisen päälle jouluihminen. Voisin ottaa ennakkolähdön koristelussa paria kuukautta ennen j-hetkeä {ja riisua kotimme koristeluista pari-kolme kuukautta jälkikätehen}, ostaa joululahjoja läpi vuoden, kuunnella tauotta jouluisia sävelmiä koko viikon ennen aattoilua,... Mutta joka vuosi olen törmännyt probleemaan; joulu tuntuu yllättävän vuosi vuodelta yhä aiemmin ja aiemmin. Eikä tämä vuosikaan tehnyt poikkeusta.
Joten, jälleen kerran, ostin joululahjat viime tipassa {jo vuosia säilynyt traditioni} ja valvoin aattoyön {senkin voisi kai lukea jo tradiotioksi, jossa tosin tänä vuotta tapahtui merkittävä parannus; nukuin hurjat 3 tuntia, kun taas edeltävinä vuosina olen nauttinut yliväsymyshuuruista nukkumatta aattoyönä ollenkaan} tuumailemalla ja toteuttamalla vielä viime hetken joulusisustelua, lievästi joulusiivoillen, lahjoja paketoiden sekä Michael Bublén joulualbumia popitellen.Entäs minkäslaisia jouluihmisiä sieltä ruudun takaa löytyy? : --- )

Piakkoin suuntaan puolen omaisuuteni kanssa anoppilaan {nuo mun mieheni sinne perjantai-ehtoosta jo matkasivatkin}, josta matkamme jatkuu kohti lapsuudenkotini maisemia missä vietämme joulunpyhät. Mitkäs teillä ovat suunnitelmat?
: --- )

Nyt on aika vetäytyä Blogosfääristä joulunpyhiksi, mutta virtuaalitavataan vielä ennen ensi vuotta eli pysykäähän näppäimillänne! : --- ) Toivottavasti tekin vetäydytte nauttimaan joulunpyhistä, sillä nämä ovat näitä vuoden taianomaisimpia hetkiä, jotka ansaitsevat parhaimman mahdollisen viettotavan! : --- )

Fashion Poetry toivottelee teille kaikille unelmoivaa jouluntaikaa; laatuaikailua rakkaidenne parissa, jouluruoan (yli)nauttimista, ei-materiaalisten toiveidenne toteutumista sekä ennen kaikkea sen aidon jouluilon löytämistä sydämmestänne! : --- )


Sunday, 23 December 2012

#120 - Winter falling

[From: Pinterest]

Right now this post is available only in Finnish, but you can read it too by using the translation tool! In briefly: a heavy issue, that I once opened up a little. These are more than rough times in my circle of acquaintances and that's the reason why it's have been quite quiet in here. I'm exhausted and living life comes first -then blogging, which means life to me. I hope you understand.  See you later lovelies! And remember what life is all about!


Pahoitteluni hiljaisuudestani, mutta edelleen olen varsin rättiväsynyt vaikka 
luulin tokenevani siitä lyhyemmässä ajassa kuin päivän vajaa kahdessa viikossa. Itseasiassa olin jo hieman tokenemaan päin, kunnes rättiväsynyt meininki otti jälleen valtaansa ja syytkin siihen lienevät ilmiselvät, mutta niin kovin henkilökohtaiset. 

Edelleenkin pidän kiinni yhdestä bloggaamisperiaatteestani;
ensin elämä, sitten bloggaaminen eli arjentahtisesti postailen  -joskus useammin, joskus harvemmin enkä enää tunne siitä omantunnontuskailuja. Niitäkin on ollut sillä -kuten jo tiedättekin- itselleni tämä bloggaaminen on yksi niistä henkirei'stäni ja intohimoistani. Siksi voisinkin kuvitella tekeväni tätä hamaan loppuunkin saakka.
Rakkauttani bloggaamiseen  eivät siis kerro tiheät postausvälit
{niitäkin kyllä välillä saattaa pulpahdella, mikäli äärimmmäisen kiireinen elämäntilanteeni sen suo}, vaan toivon sen välittyvän muiden asioiden välityksellä. Esteettisillä asioilla ja kuvilla, silloin tällöin sanallisella syvällisyydellä, hartaasti kirjoitetuilla postauksilla, panostamisellani ja intohimollani niin bloggaamiseen kuin muotiinkin.
Intohimollani, jonka vuoksi pyörittelen blogiasioita valehtelematta  päivittäin monenmonituiset kerrat mielessäni ja kannan mukanani muistiinpanovälineitä, joilla ikuistan päivittäin ideoita postauksiin.
Postauksiin, joita tällä hetkellä luonnoksissa komeilee abouttirallaa 80. Voisin toki julkaista niitä lyhyin väliajoin ilman kovan käden läpikäymistä, joka edesauttaisi varmasti trafiikkiakin, mutta silloin tämä blogi ei olisi omanlaiseni.
Nautin siitä, että saan panostaa  tunteja ja useimmiten päiviäkin postauksiini {joskus saatan kirjoitella osissa jotakin postausta jopa viikkoja ja toisaalta taas välillä tänne on pulpahdellut niitäkin, jotka on koottu pikapikaa kasaan}
-hioa sanamuotojani vaikka suomenkieleni välillä hukassa nykyisin onkin enkä englannissakaan täydellinen ole, mutta silti pidän visusti kiinni perfektionismiin pyrkivästä luonteestani. Yrittää enemmän kuin parhaani. Luonteestani, joka antaa jokaiselle postaukselle panostuksen, joista voi selkeästi nähdä sen oman kädenjälkeni.
Siksi onkin sääli, että elän elämäni ruuhkavuosia eli itselläni ei valitettavasti ole aina edes viikottainkaan aikaa hioa postauksista omasta, perfektionistisesta, mielestäni julkaisukelpoisia. Se on minun tapani ilmaista välittämistä blogiani kohtaan -yrittämällä tehdä blogin sisällöstä mahdollisimman hyvän ja omanlaiseni. Toiveeni olisikin, että joskus tulisi olemaan aikaa enemmän julkaista tätä samaa sisältöä useasti viikossa.
Toivottavasti nämä asiat ovat välittyneet myös teille lukijoillenikin, jotka kuitenkin olette tämän työni suola.
[Rodarte by Autumn de Wilde]
  Palatakseni postauksen toiseen lauseeseeni;  rättiväsyneisyydestäni huolimatta koen, että oli pakko tulla avartamaan teille hitusen omaa maailmaani tämän postauksen muodossa ja samalla rikkoa blogihiljaisuuteni. Mainitsemani rättiväsyneisyys ei ole ohimennyttä, vaan vahvasti läsnä vielä varmasti pitkään.
Vaikka blogimentaliteettinani onkin pitää rajulla kädellä kiinni yksityiselämästäni, niin omasta mielestäni se ei kuitenkaan poissulje syvällisiä postauksia, jotka kumpuavat elämästäni.  Sillä vaikka ne kumpuavatkin yksityiselämästäni, niin se olen silti minä, joka rajaan tekstit eli en jaa mitään liian henkilökohtaista
-kuten olen jo kertonutkin.
Lisäksi pelkästään pintapuolisen blogin pitäminen ei olisi alkuunkaan se minun juttuni, vaan  haluan täältä vahvasti välittyvän sen kuka olen. Ja ennen kaikkea haluan olla se rohkea sanansaattaja, joka kertoo välillä niistä hyvin kipeistäkin asioista, joita olen elämäni varrella joutunut kohtaamaan. Haluan tehdä postauksia, joilla on merkitystä ja, jotka saavat ihmiset ajattelemaan, mutta samalla pidän visusti kiinni siitä, että tämä on ennen kaikkea muotiblogi.

[Matt Wisniewski]
Syyt rättiväsyneisyyteeni ovat moninaiset. 
Äärimmäisen hektinen syksy on tehnyt tehtävänsä, eivätkä huonosti syöminen ja nukkuminen ole ainakaan auttaneet jaksamisessa. Viikko sitten kuulin uutisen, joka veti niin polvilleen kuin ihmisen voi ja on luonnollisesti vienyt ne vähäisimmätkin voimavarat. Tuoden tilalle ahdistuksen ja vahvasti läsnäolevan pelon. Pelon menettämisestä.
En tiedä mitään niin satuttavampaa, kuin taistelun elämästä ja kuolemasta. 
Joutuako jättämään hyvästit ihmiselle, joka on nuori perheellinen. Joka on viime vuodet ollut elämässään onnellisempi kuin ikinä. Pienen, äitiään vielä vuosia tarvitsevan, äiti -aivan kuten minäkin.
Sen karun mahdollisuuden, jossa tämä pieni lapsi joutuu hyvästelemään toisen vanhempansa. Me aikuiset kyllä pärjäämme, vaikka surun tuska tulisi meidät musertamaankin ja olemaan loputon. Mutta se pieni, vasta elämänsä alussa oleva viaton, äitiään kipeästi tarvitseva, lapsi... lapsi, joka ei ymmärtäisi sitä, jos äiti enää palaisikaan... niin sanoinkuvaamaton, huutava, vääryys.
[Günün fotoğrafı]
Tilanne on ollut jo vuosia tasainen, vaikka itse sairaus lähes neljä vuotta sitten todettiinkin. Häntä on  seurailtu ja tänä syksynä seurannassa huomattiin kuitenkin jotain hälyttävämpää, kuin mitä aiemmin. Reipas viikko sitten saatu tieto veti meidät kaikki enemmän polvillemme kuin mitä koskaan. Tällä hetkellä tilanne on huomattavasti parempi kuin mitä viikko sitten, mutta tietämättömyys ja tilanteen pahenemisen/palautumisen odottaminen ovat raastavia.


[End of August - Voluntary breathing]
Silti samalla me kaikki saamme voimaa hänestä, joka yrittää kaikesta huolimatta elää elämäänsä tässä ja nyt.  Vaikka vakava sairaus hänen elämäänsä onkin varjostanut jo vuosia hänen taistellessaan, niin samalla hän on ihmeellisen rauhallinen. Sellainen, joka uskoo kaikella olevan tarkoituksensa. Vieläkin.
Sellainen, joka uskaltaa elää tässä ja nyt.
Osaa kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa elämäänsä, itseänsä ja läheisiänsä tässä ja nyt.
Ja itse kuoleman kahdesti kohdanneena ymmärrän häntä -kun kuolema on läsnä, niin elämäänsä ja aikaansa osaa arvostaa ja vietttää paremmin kuin silloin, kun ei vielä tajuamalla tajunnut elämän voivan olla ohi silmänräpäyksessä vaikka sen oli aiemmin tiedostanutkin. Sitä osaa kunnioittaa eri tavalla. Ja jotenkin sitä uskoo entistä enemmän kaikella olevan tarkoituksensa, silloinkin vaikka pahiten olisi käynytkin.
Niin ironiselta kuin se kuulostaakin.
[Javier de la Torre]
Tämän postauksen tarkoitus lienee kai havahduttaminen.
Havahduttaminen nykyajalle tutusta, kiireellisestä elämänrytmistä. Herättäminen siihen todellisuuteen, jossa ei äärettömän hektisyydenkään keskellä ole varaa unohtaa niitä tärkeimpiä asioita. Kunnioittakaa ja viettäkää aikaa itsenne, toistenne ja läheistenne kanssa.
Rakastakaa, antakaa anteeksi, kuunnelkaa, luottakaa.

Eläkää elämää tässä ja nyt, ottakaa siitä irti kaikki mahdollinen, vaikka sitä varjostaisivatkin sairaudet, epätietoisuus, suru tai muut negatiiviset seikat. Koska onnellisuus ei ole sitä, että kaikki on hiottu viimeisen päälle täydelliseksi, vaan se on ennen kaikkea sitä, että osaa nauttia epätäydellisyydestäkin. Niistä polvilleen vetävistä negatiivisuuksistakin, joista löytyy aina se toinenkin puolensa. Täydellisyyteen kun ihminen ei koskaan tule kykenemään.
Onnellisuus ei löydy tietyistä tavoitteista, vaan se löytyy itse matkasta. Onnellisuus ja täysillä eläminen ovat asenteita. Asenteita, jotka ovat mahdollisia hyvin vähäisissäkin olosuhteissa. Asenteita, jotka ovat ennen kaikkea mielentiloja ja ne vaativat ainoastaan tahtoa. Ja luottamusta itse Elämään.
Silloinkin, kun se meitä pahiten raatelee.

[From: Pinterest]

Sunday, 9 December 2012

#119 - Winter feelings

[Photo from: Copyright © 2011-2012 FASHION POETRY | ELIZABETH RINNE, All Rights Reserved.]
*A sigh of relief* What a weekend, or rather more than a week. It's been crazy busy lately and I'm so exhausted. But happily. I'll tell you guys more later on, expected on the beginning of the new when I'm something else than shattered! This was just a quick 'hi-I'm-still-alive' post, now it's time for me to just relax and say dream sweet {here, in Finland, it's almost midnight} ! : --- )

PS I just snapped that
mood lighting photo as a little sneak peek from our new home and our X-mas decoration -more photos coming up! : --- )

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Huh huh, mikä viikonloppu. Tai paremminkin reippaat viikon päivät. Täällä ollaan eleilty normaalia pahemmassa Kiirelandiassa, minkä lopputuloksena on arvatenkin rättiväsynyttä meininkiä. Vaikkakin äärimmäisen onnellista sellaista. Pikainen olen-hengissä-postaus tähän väliin ja lisää näitä meikälääsen jurinoita joudutte kuuntelemahan heti alkuviikosta jahka olen selviytynyt rättiväsyneestä meiningistä. Mutta nyt on aika rentoutua ja käylähtää Höyhensaarilla
eli makoisia unia sinne ruudun toisellekin puolelle! : --- )

P.S Tämänkertaista postausta tähdittää juuri hetki sitten napsittu fiiliskuva, joka saa luvan toimittaa samalla pientä sniikpiikkauksen virkaa tästä uudesta, ikiomasta, kodistamme sekä hitusen niistä meidän jouluiluista
-lisää tuloillaan! : --- )

Monday, 3 December 2012

#118 - Shopping hint: Stunning pendant luminaire on sale!


Olen jo useamman kuukauden verran etsinyt  Sitä Oikeaa valaisinta keittiöömme. Kriteereinäni ovat olleet a) riippuvalaisin b) vähintään 2-lamppuinen c) mieluiten valkoisena d) näyttävä e) mutta siro. Tämä valaisin löytyi eiliseltä hakureissultani täältä virtuaalimantereelta Kodin Ykkösestä. Tänään päätin sitten googlailla, josko tätä samaista yksilöä löytyisi edes hitusen halvemmalla ennen kuin kipittelen sen kanssa virtuaalikassalle.
Ja löytyihän se;  NetAnttilasta sekä valikoiduista Anttiloista {soittamalla selviää; itse soitin kotikaupunkini Anttilaan varatakseni yhden ja sieltä tätä yksilöä löytyi samalla tarjouksella}  K-plussakortilla hintaan 29,95€. Siinä säästi pitkän sentin -normaalihinta kun on sen 99,95€- ja päätin vinkkailla asiasta teillekin, jos vaikka joku omaisi saman valaisinmaun kuin allekirjoittanut : --- )

Thursday, 29 November 2012

#117- In LVoe

Awesome news!  Louis Vuitton have released  an adorable new ad campaign titled ‘Small is Beautiful’  to an ode to the house's latest 'mini icons'(read: Classic handbags from the Louis Vuitton archives have been reworked into mini versions) named: Monceau BB, Alma BB and Pochette Accessoires, in delicious shades of raspberry and tangerine.
Vuitton will be selling  these and other tiny leather goods, like the new Marie-Lou wallet, in January.
And, well, who better to show them off than a trio of street style notables; former model, blogger and
ELLE photographer Hanneli Mustaparta
,
blogger and fashion editor Elin Kling 
and -my long-term fashion icon- founder of Buro 24/7 Miroslava Duma
.

These pearls of street style are dressed in head-to-toe  Vuitton's Cruise 2013 collection while they
trot around Paris showing off the next season's accessories. And it seems the video is only the beginning because Eling Kling  suggests on her blog, that we can expect to see more of these three beauties in the future: "A couple of weeks ago I were in Paris, working for Louis Vuitton (!) Pictures that you will see more of this spring". 
I can't wait to hear what's that all about!  : --- )

I fell in LVoe with this lively video,
how about you guys?
; --- )
*Mentally compiling S/S 2013 shopping list*


[From: Google.com searching "Louis Vuitton Small is Beautiful"]

Wednesday, 21 November 2012

#116 - The case of the new Alarmnist

[From: X but modified by me]



Tik-tik-tik-tik... epäilemättä maailman ärsyttävin ääni. Ainakin yön hiljaisuudessa. Ja syy, miksi päätin
  alkaa metsästämään digitaalista herätyskelloa {ne tikittävät versiot kun tuppasivat mystisesti taloudemme naispuolisen toimesta katoamaan yön aikana toiseen huoneeseen tai löytyivät aamulla ilman koneistoaan...}.
Okei, onhan ne kännykätkin keksitty mutta itse kuulun siihen joukkoon, joka mielellään vaihtaisi kännykkänsä lankapuhelimeen eli tuossa aikas pitkäkin tovi sitten kyllästyin myös herättämään itseäni kännykän avustuksella ja aloin sivusilmällä metsästämään passelia herätyskoneistoa {sellaista tuppisuuta siis, jonka läsnäolon jopa sallisinkin yön hiljaisuudessa}.


Noin kuukausi sitten löysinkin varsin veikeän ja yllätyksekseni moderninkin tapauksen, jonka keikistin oitis ostoskoriini.
  Tarkoituksenani olikin raportoida asiasta pikapikaa, mutta aika lentää sen verran hektisellä soitolla täällä Kiirelandiassa asuessa, että nytkin ajattelin keikistämisestä kuluneen vasta viikon. Mutta oho. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ; --- )


Tämä meikälääsen keikistänyt yksilö löytyi
  Clas Ohlsonilta hintanaan karvan vajaa kymmenen eukkoa vuoden takuun kera. Valkoinen väritys soveltui parhaiten violetti-valkoiseen univaltakuntaamme, mutta kyseistä kapinetta saa myös mustana. Toimii kuin rasvattu ja pitää tuppisuuna olemisesta.

[Photos from: Copyright © 2011-2012 FASHION POETRY | ELIZABETH RINNE, All Rights Reserved.]
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...